Ajoin ensimmäiset brevettini vuonna 2007. 200 km, 300 km, 400 km ja 600km sarja piti ajaa huhti-kesäkuun aikana karsintana Paris-Brest-Parisiin. Olin silloin harrastanut pyöräilyä neljä vuotta. Todellinen herääminen pitkiin matkoihin alkoi 2005 Styrkeprovenissa. 500 km matka Trondheimista Osloon oli mahtava kokemus. Kun sitten kuulin Paris-Brest-Parisista halusin ehdottomasti osallistua. Sen jälkeen jokaiseen kesään on kuulunut jokin pidempi brevetti. Mikä niissä sitten viehättää?

Kertauksena brevetit eivät ole kilpailuja. Vauhdin saa valita vapaasti kunhan pysyy aikarajassa. Matkat ajetaan yleisillä teillä liikennesääntöjen mukaan. Myös ajoseuran voi valita mielensä mukaan tai ajaa vaikka koko matkan yksin. Reittiä ei yleensä ole merkitty vaan suunnistus tapahtuu ensisijaisesti reittikartan avulla.

Tunnelma brevetillä on erilainen kuin muissa pyöräilytapahtumissa. Reitillä pysyminen. Tauot kontrolleilla. Auringonlaskut ja -nousut. Uudet maisemat. Nokoset tienvarrella. Ero muihin tapahtumiin on kiireettömyydessä ja hyvin pitkässä kestossa. Pitkien matkojen seurauksena tulee myös lähdettyä seuduille, joissa ei välttämättä muuten tulisi käytyä. Maailmaa näkee pyörän selästä eri tavalla.

Yksi selvä ero muihin tapahtumiin on hinnassa. Hinta vaihtelee tapahtuman mukaan, mutta osallistumismaksut ovat selvästi halvemmat kuin muissa tapahtumissa. Todellinen kokonaishinta toki vaihtelee esimerkiksi sen mukaan miten syö ja missä nukkuu. Jos tapahtumaan kuuluu ensisijaisesti omatoimista ajamista julkisilla teillä niin en oikein keksi miksi siitä pitäisikään maksaa. Suomessa täyden sarjan (200-1000 km) on voinut ajaa 10 eurolla. Päälle voi vielä hankkia mitalin 5 eurolla per brevetti. London-Edinburgh-London osallistuminen sisälsi 150 punnalla viiden päivän ruuat ja majoitukset sekä bag dropin.

Brevettien ajaminen myös kannustaa ylipäätään käyttämään pyörää kulkuneuvona pitkillä matkoilla. Kun tuntee pyöränsä ja osaa pitää siitä ja itsestään huolta tienpäällä niin pitkätkin matkat taittuvat omin voimin.

Minulle brevetin parhaat palat ovat yleensä iloista kurjuuden maksimointia ja hauskoja muistoja.