If you are reading this you’ve probably already heard of the Transcontinental race and most likely read more than one blog post or other article about it. The writings probably had a section titled ”What is the Transcontinental race”. Great. Because you are about read one more. As a general disclaimer, everything you read here are my opinions and are in no way affiliated with the Transcontinental race.
Aihearkisto: kertomus
Kokemuksia ensimmäiseltä brevetiltä
Vastaa
Mika Helenius kirjoittaa kokemuksia ensimmäiseltä brevetiltään, Tuopin jäljet 200 km:lta.
Mun eka Brevet!
Noin kolme kesää aiemmin tein päätöksen ostaa kunnon maantiepyörä entisen retkipyörän loppuun kuluttua työmatkapyöräilyn ohessa. Päätös oli oikea. Ensimmäisenä kesänä mittariin pamahti n. 5000 km joista työmatkaa n. puolet, loput yksin suoritettujen retkipoljentojen myötä. Ilmoittauduin myös Tour de Helsinkiin 2013, mutta osallistuminen jäi flunssan takia.
Seuraavana kesänä kilometrejä kertyi maltillisemmin. Tour de Helsinkiin pääsi vihdoin osallistumaan 2014. Ryhmäajon salat aukesivat: Porukassa pääsee pidemmälle, kovempaa, helpommin. Työmatkat tuli taitettua läpi seuraavan olemattoman talven. Pyöräilystä oli tullut elämäntapa.
Intermodal cycling trip around Europe
I did a five week trip to Europe to participate Transcontinental race and Paris-Brest-Paris. For a solo cyclist the logistics and planning this kind of trip takes quite a lot of effort. I have a “handicap” of flying only once per year (one take-off, one landing), primarily for ecological reasons. Another constraint is that I don’t have a driver’s license. Several people asked how exactly I managed the trip, so I wrote a rough outline of what I did and why.
Pitkänmatkanpyöräilyn olosuhteiden kehitys
Tavarafillari -blogi kirjoitti pyöräilyn edistämisestä.
… pyöräilyä edistetään pääasiassa kolmella tasolla: teknologisella kehityksellä, puhumalla pyöräilystä ja parantamalla pyöräilyinfraa. Nämä kaikki liittyvät toisiinsa, eivätkä sulje toisiaan pois.
Mietin omalla noin 10 vuoden pyöräilykokemuksella mitä nämä ovat merkinneet omalla kohdallani. Pyöräily oli minulle aluksi jossain määrin salatiedettä ja sen imago oli kehittynyt lähinnä autoistuvassa Suomessa, jossa pyöräilyä ei pidetty ainakaan liikenteenä. Ajatus pyörästä kulkuneuvona oli, ja on monille edelleen, vieras. Mitä edellä mainitut kolme kohtaa sitten ovat kehittyneet omana pyöräilyaikanani ja pidemmälläkin aikavälillä.
Pitkänmatkanpyöräilyn harrastaminen
Tässä on esitykseni (25 min) tämän vuoden Fillari-messuilta 7.3.2014.
Tilastoja ajamistani breveteistä
Kävin läpi hyväksytyt brevetit. Ajattelin, että olisi kiinnostava tietää kauanko niihin itseltä yleensä kuluu aikaa. Mediaanit on korostettu. Toistaiseksi olen ajanut jokaisen aloittamani brevetin loppuun aikarajassa.
Fleche
443km 457km 501km
200km
8h20 9h10 9h25 9h55 10h30 10h40 11h 12h01
300km
12h50 13h48 14h10 14h15 15h24 16h55
400km
17h 25h20 26h20
600km
33h 33h04 34h30 35h56 36h12 37h41 38h55
1000km
73h14 74h26
1200km
68h22 71h24 72h30 73h 83h15
Valitettavasti 400km ja 1000km brevettejä on tullut ajettua niin vähän, että ne eivät oikein riitä tilastointiin. Molemmat 1000km brevetit ovat olleen pidempiä kuin keskimääräinen 1200km brevetti.
LEL-ennakkotunnelmia
Vielä muutama viikko ja Lontoo-Edinburgh-Lontoo starttaa. Suomesta meitä on lähdössä muistaakseni 12 henkilöä. Suurimman osan taida jollakin tavalla tuntea ja Oulun herrojen 8-lenkki -porukkaan olen itseni saanutkin jäseneksi, kun kerran alunperin oululaisia olen. Majoitus on jonkin sortin huoneistohotellissa 15 km:n päästä lähtöpaikasta. Ja lento 25.7. Gatwickin lentokentälle.
Ennakkovalmistelut ovat menneet vituralleen. Toukokuussa tuli ajettua ehkä liian paljon ja kun pyörä vaihtui loppusyksystä uudeksi, niin veemäinen rasitusvamma ilmestyi oikeaan reiteen. Ajoasennossa on ollut kai jotain pientä häikkää. Epäilen eniten uutta Brooksin istuinta, joka ei ihan vaakasuorassa ole tietyistä syistä ollut. Suurin syy on kuitenkin liiat kilometrit lyhyessä ajassa ja kun vielä jalka kipeänä paikalliseen pyörätäpahtumaan menin 200 km ajamaan, niin tässäpä sitä ajokiellossa on kesäkuu oltu. Ultrassa ei mitään draamaattista vikaa löytynyt, joten kyseessä lienee vain pitkinyt ylirasitustila ja herkistyneet lihakset. Helkkarin kipeä reisi on oli näkyvää vikaa tai ei.
Tästä eteenpäin ei ole oikein mitään tehtävissä. Ajan kipeällä jalalla jonkun reissun ja sitten jotain ”vetoja” ja niukasti soutua, sauvakävelyä, vesijuoksua ym. kaveriksi, ettei keuhkot ihan surkastu. Sitten voisin kokeilla ns. HIT-harjoittelua, jota jo aiemmin vireittelin keväällä, mutta jäi ajatukseksi. 1420 km on jo niin pitkä matka, että ei minulla sen ajamiseen minään elämäni aikana ole ollut riittävästi kuntoa. Olen ns. 400 km:n mies ja 600 km menee juuri ja juuri tuurilla hyvissä olosuhteissa, joten mukana roikkumista maili ja taukopaikka kerrallaanhan reissu tulee olemaan.
Starttiin lähden, vaikka yhdellä jalalla ja niin kauan ajetaan, kuin peli vetää.
600 km brevet Kuopio 25.- 26.7.2012
Ajoin 600 km ilman ennakkopaineita ja ilman suuria valmisteluja. Olo oli kuitenkin jostain syystä lähtiessä luottavainen. Heinäkuun alun 400 km meni sen verran hyvin, että ajattelin että menee tämäkin (huom. meikäläisen hyvin tarkoittaa sitä, etten keskeyttänyt!). Alussa oli ajokavereita juttuseurana. Toinen jopa eka satasen. Ensimmäinen satanen Kuopiosta pohjoiseen on melkein kokonaan pyörätietä, joten siinä ehti hyvin kuulumiset vaihtaa.
Kestilään asti kaikki näytti hyvältä, mutta sitten alkoi 6 tuntia kestänyt sade. Kengänsuojia en enää käytä, joten muuten oli ihan mukava olo, paitsi jalat olivat aika jäässä Kestilästä eteenpäin. Vaihdoin Oulussa tavalliset sukat Sealskins-sukkiin ja sen jälkeen kylmyys ei enää juurikaan haitannut. Yritin satunnaisesti bussipysäkeillä torkkua, mutta eipä tuo uni silmään tullut.
Yöllä Oulussa ja Kempeleessä eksyin, vaikka oululaisia lähtöjäni olenkin. Sumu oli sakea ja äänet ja maisema hävisivät kokonaan. Aamuyöstä matka Pulkkilaan oli tautisen pitkä ainakin ajallisesti. Pulkkilassa aamupuuro meni pitkällisen nieleskelyn jälkeen alas ja olokin parani. Pyhännällä jouduin ottaamaan lukua, kun vauhti hyytyi ihan kävelyvauhdiksi. Järven rannalla puolituntia selällään silmät kiinni mietiskellen auttoi hieman. Nissilän kyläkaupan kahvilassa kävin paikalliset ”upseerit” tervehtimässä, kuten olin jo menomatkalla tehnyt.
Iisalmessa en ajatellut ollenkaan pysähtyä, mutta pakko oli, kuten myös Matin ja Liisan asemalla Lapinlahdella. Ja myös useaan kertaan viimeisen 50 km matkalla. Ajokaveri oli Siilissä vastassa, joten lopun pyörätieosuus sujui kuolemaa paremmassa olotilassa. Kontrollit olivat tällä kertaa Lapinlahti-Kestilä-Vaala-Oulu-Pulkkila-Iisalmi.
Erityismainninan annan Matin ja Liisan (Lapinlahden Neste siis) henkilökunnalle: Minulla jäi vesireppu sinne menomatkalla ja eiköhän sieltä kaveri ajanut autolla perään ja vältin tunnin ylimääräisen ajelun. Suurkiitokset hänelle!!! 36 tuntia, josta ajoaika n. 27 tuntia. Matkaa kertyi ainakin 610 km. Mittasin matkan normaalilla mittarilla, joka näytti 610 km ja myös gepsillä, joka näytti 624 km.
Viimeinen kymppi alkamassa ja vielä veemäinen mäen nyppylä.
Tunnelmia Savonlinna – Imatra 200km brevetiltä
Noin 15 henkeä, lähinnä Pietarin Baltic star seurasta, ajoi sunnuntaina 22.7. 200km brevetin Savonlinnasta Imatralle.
Fleche 2012 Kuopio – Tampere: iisalmelaisen Marikan kokemuksia
Olin päättänyt jo syksyllä 2011, että keväällä ajan Flechen, jos joukkue saadaan kasaan. Ja saatiinhan se! Kokoonpanossa oli lopulta kaksi kokenutta Fleche- ja brevettiajajaa sekä minä, jolla vain yksi liian pitkä matka takana (309km 07/2011).
Valmistautuminen
Yritin pyöräillä ensimmäistä kertaa läpi vuoden. Kovin hyvin se ei onnistunut, mutta jokainen ulkotunti oli eteenpäin minkä sain kerrytettyä. Maastopyörällä ja krossarilla hankittuja kilometrejä tuli marras-huhtikuu välillä 1000. Vauhtihan on huomattavasti alhaisempi ko. Kulkupeleillä kuin maantiepyörällä, joten tuntimäärään piti olla tyytyväinen. Lisäksi kävin ainakin kerran viikossa polkemassa spinningpyörää sekä hakemassa lihaskuntoa Bodypump –tunneilta. Hiihtämässäkin tuli jonkin verran käytyä jonkin verran.
Maantiepyöräkauden pystyin aloittamaan huhtikuun puolessa välissä, joskin säät olivat kylmät –talvikamppeissa ajelin ensimmäiset lenkit. Muutaman satasen ehdin ajella yhteensä ennen kevään Mallorcan leiriä. Leirikilometrit olivat kohtuulliset, mutta yli 10 tunnin ajopäivää ei tullut yhtään jota lähdin hakemaan. Kolme reilusti yli satasen lenkkiä kahdessa viikossa ja yhteensä n. 800 km. Siinä saldo, sen piti riittää Flechen suorittamiseen! Leiriltä palattiin 13.5. ja viimeistelylenkin kävin Iisalmen pyöräpoikien yhteislenkillä keskiviikkona. Leppoisa 61 km. Sitten lepoa ja tankkausta perjaihin saakka.
Varusteet
Vili Vilperi maantiepyörä
Pyörään kiinnittelin ruhtinaallisen suuren satulalaukun, tilavuus 2,7 l. Lisäksi otin ”triathlon-laukun”, joka kiinnitetään vaakaputken päälle. Siinä on kätevä pitää eväitä tai mahdollista elektroniikkaa matkan aikana. Etuvaloksi valkkasin nyt vain pikkutuikun ja taakse punainen takavalo, ei saa olla vilkkuva!
Pakkasin mukaan muutaman myslipatukan, kaksi energiageeliä, kaksi pussia urheilujuomaa, proteiinijauhetta, Snickers, Buranaa, magnesiumia, suolaa ja allergialääke. Näistä jäi jäljelle proteiinijauhe, buranat, allergialääke ja suola sekä pari patukkaa ja yksi geeli.
Muita varusteita: silmälasit, varakumi, rengasmuovit ja pumppu. Työkaluja en ottanut, sillä luotin miesten varustukseen.
Vaatetus lähtiessä: 2 lyhyttä ajopaitaa, irtohihat, ohut juoksutakki (liian lepattava), lyhyet ajohousut, ¾ ohuet juoksuhousut, komperessiosäärystimet, sukat, kengät, buffi kaulaan ja päähän sekä kypärä, lyhyet ajohanskat. Piilolinssit ja ajolasit.
Mukana oleva lisävaatetus: ohuet windstopperhousut, windstoppertakki, huomioliivi (pakollinen pimeällä), irtolahkeet, pitkät hanskat, pitkähihainen aluspaita.
Reissudata tallentui Garmin 705:en. Mukana puhelin, rahaa, pankkikortti ja henkkarit, puolison puhelinnumero erillisellä lapulla mahdollista hätätilannetta varten.
Varustereppuun, joka liikkui autokyydillä Tampereelle pakkasin: arkivaatetus, proteiinijuoma, kengät
Logistiikka
Kiuruveden vahvistus haki minut la aamuna klo 7. Ajoimme Kuopioon, jossa heitimme vaihtovaatereput kuljetettavaksi seuraavaksi aamuksi autokyydillä Tampereelle. Hyvin järjestetty. Autoillen vielä Niiralan ABC:lle, jossa aamukahvit.
Matka
Startti oli klo 9 Niiralan ABC:ltä. Ensimmäinen etappi oli kohti Rautalampea, 70 km. Se ajettiin pysähtymättä kertaakaan… tai no, liikennevaloissa piti stopata muutaman kerran. Totesimme jo heti alkumatkasta, että vastatuulta tulee olemaan ja pitkään. Rautalammilla olimme aikataulussa tai jopa hieman aiemmin. Saimme lyhyen tauon, vajaa 30 min, kahvit/teet ja ruisleivät. Sillä kohti seuraavaa etappia: Hirvaskankaan ABC:tä.
Rautalampi-Hirvaskangas oli suhteellisen haastava. Vastatuuli ja pari pitkää n. 100 nousumetrin mäkeä oli otettava rauhallisesti. Hapoille ei saanut mennä. Vuorovedoilla saimme matkan sujumaan vastatuuleenkin kohtuullisessa vauhdissa. Ajonaikainen keskivauhtimme oli Hirvaskankaalle saavuttaessa edelleenkin 23 km/h. Hirvaskankaalla olimme jälleen aikataulua hieman edessä, pidimme reilun tunnin tauon. Latasin lounasta buffetpöydästä sekä latasin myös Garminin gps:n aakkosaseman verkkovirralla.
Seuraavaksi matka jatkui kohti Keuruuta. Uuraisille menevä tie oli aika huonokuntoinen. Koloja ja routavaurioita sai väistellä koko ajan. Lähempänä Multiaa tien pinta parani sekä suuret ylämäet loppuivat sinne. Multialta lasetettiin alamäkivoittoista osuutta Keuruulle, taas etuajassa. Hitsi että oltiin nopeita! Ja vastatuuleen! Taas saatiin aakkosaseman antimia, hampurilaisateriaa ja paninia. Omat polvet antoivat merkkejä rasituksesta. Harkitsin jo lääkitystä polvikipuun, mutta ajattelin pärjätä mahdollisimman pitkään ilman droppeja.
Tauolta lähdimme jatkamaan matkaa noin klo 21 kohti Jämsää. Vaatetusta lisäiltiin ennen liikkeelle lähtöä. Takavalot laitettiin päälle jo tuolloin.
Nyt alkoi jopa myötätuuliosuus. Eipä silti, tuuli olikin jo suurimmaksi osaksi tyyntynyt, ettei siitä nyt kunnon myötätuulta saanut, mutta ehkä henkisen edun siitä myötätuuliajatuksesta sai. Illan ajohetki oli hieno. Näki upean auringonlaskun, kurki pellolla, teeri pyrähti tien vierestä lentoon jne. Pimeä laskeutui ryhmän ylle n. klo 23 tienoilla. Yllättävän pimeätä, joten kunnon ajovalot ovat yöllä tarpeen. Jämsässä olimme puolen yön maissa. Huvittavalta tuntuva tilanne, kun saavuimme Shellille. Miehet poukkoilivat ympäriinsä… alkoi väsymys painaa. Itse istahdin pöytään ja kokosin itseni ennenkuin lähdin sopivaa sapuskaa etsimään. Ulkopuolisten silmissä olemme mahtaneet olla kyllä aika ryytyneen näköisiä!
Meillä oli Jämsässä ruhtinaallisen pitkä tauko. Matkaa oli taitettu tähän mennessä 284 km, noin 90 jäljellä. Söin ranskalaisia perunoita reilulla suolalla sekä kinkkunyytin ja kokista. Ei oikein ollut nälkä, kun edellisellä söin paninin. Tälle samalle kontrollipisteelle tulivat myös Espoon porukka, kolmen miehen joukkue. Olivat ajaneet jo tähän mennessä 377km, eli matka joka meidän piti ajaa aamu ysiin mennessä! No heillä olikin paremmat tuulet puolellaan.
Parin tunnin tauko pidettiin Jämsässä ja niin sitä piti jatkaa matkaa yön selkään. Seuraava etappi noin 50 km Oriveden Orituvalle. Oli aika pimeä vieläkin, mutta pikkuhiljaa alkoi taivas vaalenemaan ja henkinen helpotus tuli valon määrän lisääntyessä. Mutta se kylmyys! Se oli jäätävää! Alamäessä oli pakko jarruttaa, ettei ilmavirta viilentäisi lisää. Ja onnellinen olin ylämäestä, koska siinä sai taas paremmin lämpöjä päälle, vaikka se polkeminen alkoi ollakin väkinäistä. Polvikipu lisääntyi, mutta ajattelin jättää lääkkeen oton viimeiselle stopille. Pysähdyimme tällä etapilla muistaakseni 3 kertaa. Osaksi siksi, että olimme vieläkin liian nopeita.. emme saaneet olla viimeisellä kontrollipisteellä ennen klo 5. Säännöt sanovat, että max. 2 h tauko kerrallaan ja viimeiseltä kontrollilta saa lähteä liikenteeseen klo 7. Siispä käytimme tuohon 50km:iin aikaa yli 3 tuntia! Selkeesti meikäläisen ajoenkka hitaudessa maantiellä! Näin hitaasti ajaminen on vaikeaa…
Orituvalla klo 05.00. Hyvä että kävelemään pääsin. Polvet kipeet ja palelsi. Nappasin parasetamolin ja kyllä se vaan alkoi vaikuttamaan. Hetken päästä tuntui, että voin syödäkin ja otin aakkosaamiaisen. Hyvä kun siitä sai mm. jugurttia, mustikkakeittoa, meetvurstia, piirakoita… ja kahvit päälle. Sopivasti virtaa kahdelle viimeiselle ajotunnille. Orituvalle tuli myös Espoon porukka reilu puoli tuntia meidän jälkeen. Olivat ajaneet tuossa välissä 90 km. Mutta kiva oli nähdä muitakin yhtä hulluja!
Lähdimme viimeiselle etapille, 42 km, seiskalta. Miehillä oli hurja meno päällä. Annoin heidän tehdä vetotyöt, kun kerran oli haluja. Vauhtia pidettiin yli 25km/h ysitiellä ja sitten hieman hitaampaa kun alkoi suunnistaminen kohti hotelli Rosendahlia Pyynikkiin. Maalissa olimme klo 8.45 taputusten toivottaessa tervetulleiksi Tampereelle. Toiset suomalaisjoukkueet olivat ehtineet ennen meitä ja olivat vastaanottamassa hotellin edustalla. Venäläisjoukkuetta ei näkynyt… olivat taas eksyneet kuulemma, kuten edellisenä vuotenakin.
Kylläpä sauna ja aamiainen hotellilla tuntui hyvältä! Oli voittajafiilis. Muuta ei voi sanoa. Onhan se suuri saavutus, ajaa fillarilla 377 km.
Kotona oli noin klo 16. Söin hieman ja pötkähdin sohvalle Eurosportin ja Giro d’Italia ääreen. Katsoin kuulemma sujuvasti pyöräilyn, pariuimahypyt ja uimahypyt… 3 h sohvalla nukkuen siis. Kroppa oli aika jäykkä, otin Buranan ja söin, iltapesut ja nukkumaan. Aamulla heräsin 11 h unien jälkeen. Olo oli ihmismäinen, pystyin liikkumaan normaalisti. Kaikki hyvin siis.
Loistava reissu oli tehty ja palautuminen alkanut.
Kiitos järjestäjille, ajokavereille ja paluuauton kuljettajalle!
Mitä tekisin toisin?
Paljoa ei muutettavaa ole, sillä tämä reissu oli jo tarkkaan harkittu ja ajoseura oli loistavaa! Ei mitään höntyilyä vauhdin suhteen tms. Jos yksin yön yli pyöräilen jatkossa, niin ”Kiinan ihme” -valo lähtee mukaan. Samoin työkaluja ja ulkorengas kulkee silloin mukana. Yön vaatetusta pitää miettiä tarkemmin. Paksummat hanskat ja vielä jotain lämpimämpää olisi yläkroppa tarvinnut yön pimeinä tunteina.