Perjantaina 11.9.2020 auringon laskiessa kello 19:59 alkaa Senaatintorilta Helsingistä neljäs Ruska-pyöräily. Vuoden 2020 reitti kulkee viiden ristiriitaisen paikan kautta. Lähtöpaikkana on Bobrikovin murhapaikka, Ähtärissä vuorossa on pandadiplomatia, Enossa asekätkennän muistomerkki, Lokassa tekoallas ja maalissa Vardøssä noitavainojen muistomerkki. Pyöräilijät ajavat itse suunnittelemaansa reittiä yksin tai pareittain ilman ulkopuolista apua. Ilmoittautuneita on 36.
Ruskan reitin pituus on noin 2000 km ja aikaa sen ajamiseen on kahdeksan päivää, viisi tuntia ja yksi minuutti eli maalissa pitää olla seuraavana lauantaina keskiyöllä paikallista aikaa. Päivämatka on minimissään noin 250 km. Kello käy koko tapahtuman ajan ja osallistujat saavat käyttää vain kaikille yhtäläisesti saatavilla olevia palveluja, kuten kauppoja ja hotelleja. Kaikki erikseen järjestetty huolto on kielletty ja osallistujat, ennalta määrättyjä pareja lukuunottamatta, eivät saa auttaa toisiaan.
Pyöräilijöitä voi seurata sekä lähes reaaliaikaisesti päivittyvällä kartalla että sosiaalisessa mediassa tunnisteella #ruska2020. Tarkemmat tiedot osoitteessa https://www.randonneurs.fi/ruska-2020
–
Lisätietoja:
Mikko Mäkipää 0505822386 (saatan olla pyöräilemässä, kun soitat)
Ruska-pyöräily alkaa perjantaina 11.9.2020 auringon laskiessa kello 19:59 Senaatintorilta Helsingistä. Ruskan noin 2000 km reitti kulkee Suomen halki Helsingistä Vardøhön kolmen muun ristiriitaisen paikan kautta. Lähtöpaikkana Helsingissä on Nikolai Bobrikovin murhapaikka, Ähtärissä vuorossa on pandadiplomatia, Enossa asekätkennän muistomerkki, Lokassa tekoallas ja maalissa Vardøssä noitavainojen muistomerkki. Osallistujien tavoitteena on pyöräillä suunnittelemansa reitti ilman ulkopuolista apua korkeintaan 8 päivässä, 5 tunnissa ja 1 minuutissa. Itse järjestetty huolto tapahtuman aikana on kielletty eli osallistujat saavat käyttää vain kaikille saatavilla olevia palveluja kuten kauppoja ja hotelleja. Osallistujien kannustaminen on sallittua, mutta auttaminen, myös netissä, on kielletty.
Ruska start on Friday 11.9.2020 at Sunset 19:59 o’clock from Senate square in Helsinki. Ruska’s approximately 2000 km route goes through Finland from Helsinki to Vardø via 3 other controversial locations. Start in Helsinki is the location of Nikolai Bobrikov’s assassination, in Ähtäri there is panda diplomacy, in Eno there is a Weapon cache case memorial, in Lokka there is a reservoir (english info eg. here) and the finish at Vardø is a memorial of Witch-hunt trials of Finnmark. Participants have 8 days, 5 hours and 1 minute to finish their selfmade route. Private resupply is forbidden so participants can only use equally available services such as shops and restaurants. You may cheer on the participants, but helping them, even online, is forbidden.
Millainen porukka lähtee noin 2000 kilometrin pyöräilyyn kohti Lappia syyskuun puolivälissä? Millaista kalustoa he käyttävät? Tässä tekstissä esitellään Tartosta Hammerfestiin suuntautuneeseen Ruska 2019 -pyöräilyyn osallistuneille tehdyn pyöräilytaustaa ja varusteita kartoittaneen kyselyn tulokset. Ruska 2019 ajettiin 13.-21.9.2019. Kahdeksastatoista matkaan lähteneestä puolet eli yhdeksän pääsi maaliin aikarajassa. Kyselyyn vastasivat kaikki 18 osallistujaa.
Ruskakuskit
Ruska-pyöräily on Suomessa järjestettävistä pitkän matkan pyöräilytapahtumista pisin ja vaativin. Kukaan ei lähtenyt Tartosta matkaan kokeilumielellä ilman jonkinlaista taustaa pitkän matkan pyöräilyssä. Jokaisella ajajalla oli pitkä pyöräilytausta, mutta pitkän matkan pyöräilystä kokemusta ei välttämättä ollut vuotta enempää. Ruskan ensikertalaisia oli seitsemän. Aktiivinen pyöräilyharrastus näkyy myös kilometreinä. Seitsemän osallistujaa kertoi pyöräilevänsä alle 10 000 km vuosittain, kahdeksan ajaa 10-15 000 km ja kolme yli 15 000 km.
Aikaisemmista vuosista poiketen 2019 lähdössä oli ainoastaan miehiä. Toivottavasti Suomessakin uutisoitu (https://www.hs.fi/urheilu/art-2000006196366.html) Fiona Kolbingerin voitto Transcontinental Racessa kannustaa enemmän naisia mukaan tulevina vuosina. Ikäjakauma painottuu vahvasti kolme- ja nelikymppisiin. Alle 30-vuotiaita matkaan lähti yksi ja yli 50-vuotiaita kaksi.
Matkaan lähteneistä kahdeksan joutui keskeyttämään (yksi pääsi maaliin aikarajan jälkeen). Keskeyttäneistä kolme sairastui. Toisen päivän kaatosade ja kylmä ilma saattoi lisätä sairastuneiden määrää. Neljälle tuli fyysisiä vaivoja. Kahdella polviin ja kahdella akillesjänteisiin. Yksi ajaja keskeytti suunnistusvirheen jälkeen. Hän missasi Oravivuoren pisteen ja huomasi virheesä vasta 80 km myöhemmin.
Kalusto
Kuten muutakin pitkänmatkanpyöräilyä, myös Ruskaa ajetaan hyvin moninaisella kalustolla. Pyörät vaihtelevat klassisista teräsrunkoisista seikkailupyöristä (esim. Fairlight Strael tai Genesis Croix de Fer) kisageometrialla varustettuihin hiilikuitupyöriin (esim. Canyon Aeroad tai De Rosa Protos). Runkomateriaalina hiilikuitu oli suosituin (8), teräs toisena (6, joista yksi titaani) ja alumiini kolmantena (4).
13 kuljettajaa käytti pyörässään napadynamoa. Heistä kuusi käytti sitä ainoastaan valoihin ja seitsemän sekä valoihin että sähkölaitteiden lataamiseen. Viisi ajajaa luotti pelkästään akkuvaloihin ja varavirtalähteisiin.
Jos pyörissä oli laajaa hajontaa, renkaissa ajajilla oli selkeä suosikki: Continental Grand Prix 5000. Peräti 12 ajoi tällä renkaalla. Lisäksi kaksi ajoi Grand Prix 4000:lla. Kaksi ajoi muilla Continentalin renkailla ja kaksi Schwalben renkailla. Vaikka pakollisten pisteiden ja reittien vuoksi reitillä oli jokaisella vähintään 50 km sorateitä, yksi Schwalben Marathoneilla ajanut oli ainoa, joka ei valinnut selkeästi maantiekumeja. Renkaat olivat kuitenkin maantiekumien leveämmästä päästä. Kahdeksan oli liikkeellä 32 mm kumeilla, kahdeksan 28 millisillä ja kaksi näitä kapeammilla. Tubeless -renkaiden käyttö on yleistynyt kaikessa pyöräilyssä, mutta Ruskassa tämä trendi ei vielä näy vahvasti. Ainoastaan kolme ajoi ilman sisärenkaita (kaksi GP5000 ja yksi Schwalben Pro One). Peräti kymmenen polkijaa selvisi matkasta ilman yhtäkään rengasrikkoa, kuudella rengas puhkesi kerran ja kahdella kahdesti.
Renkaiden puhkeamisten lisäksi ajajilla oli monenlaisia teknisiä ongelmia. Peräti neljä lähti liikkeelle jarrupaloilla, jotka kuluivat matkan aikana loppuun. Sade ja Oravivuoren soratie söivät jarrupaloja tehokkaasti. Seitsemällä ajajalla oli eriasteisia ongelmia vaihteiden kanssa. Joukkoon mahtuu yksi katkennut mekaaninen vaijeri ja yksi hajonnut Di2-sähköjohdon liitos. Sähkölaitteiden kanssa vastoinkäymisiä oli neljällä. Sade pääsi kastelemaan varavirtapankkeja ja navigaattoreissa oli häiriöitä.
Ainoastaan yhdelle ajajalle sattui matkan aikana onnettomuus. Hän ajoi kolarin supikoiran kanssa kolmannen ajopäivän aamuna. Törmäyksestä seurasi tekstiili ja ruhjevaurioita sekä vääntynyt vaihtajan korvake. Matka kuitenkin jatkui. Tarina ei kerro mitä supikoiralle kävi.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana teknisissä ongelmissa on se, että kolmella ajajalla ongelmia tuli ennen Jyväskylää ja kaikki kävivät toisistaan tietämättä pikahuollossa Jyväskylän XXL:ssä.
Oppia tämän vuoden Ruskasta
Mitä Ruska sitten osallistujien mukaan vaatii? Ajoon ei pidä lähteä kylmiltään, mutta tämän vuoden polkijoiden mukaan valmistautuminen ei vaadi ihmeitä. Ruskan ohjeet on syytä lukea huolella ja reitin suunnittelussa katsoa millaisia teitä reitti kulkee ja miten reitin varrella on tarjolla erilaisia palveluita (kaupat, ravintolat, majoitus ja niiden aukioloajat). Luonnollisesti Ruskaa ei kannata ottaa ensimmäiseksi pitkän matkan ajoksi, vaan kokeilla muutaman päivän ja yön ajo Ruskan vaatimalla tahdilla eli 250 km päivässä. Osallistujat myös painottivat, että pelkkien pitkien lenkkien ajamisessa on vaaransa, koska se voi johtaa puutteelliseen palautumiseen ja ylirasitukseen. Kalusto on myös syytä huoltaa ja vaihtaa kuluvat osat ennen Ruskaa, vaikka ne eivät olisikaan aivan lopussa. Tämän moni huomasi matkalla jarrupalojen suhteen. Syyskuun puolivälissä varsinkin pohjoisessa voi olla jo hyvin talviset olosuhteet. Usea osallistuja korosti sateeseen ja kylmään varustautumisen tärkeyttä.
Päälimmäisenä viestinä tämän vuoden osallistujilta ensi vuoden Ruskaan osallistumista pohtiville on kuitenkin kannustus. Ruska ei vaadi huippukallista kalustoa vaan perus hyvät ja kunnossa olevat pyörä sekä varusteet riittävät. Harjoituksen määrän, laadun ja systemaattisuuden suhteenkin mukaan mahtuu monenlaista polkijaa. Sekä maaliin tulleet että keskeyttäneet kehuvat Ruskaa hienona kokemuksena. Päiviin mahtuu monenlaisia tunteita ja upeita maisemia. Paras merkki siitä, ettei osallistuminen ainakaan harmita on se, että kaikki 18 tänä vuonna Tartosta lähtenyttä ainakin harkitsevat osallistumista Ruskaan myös 2020, kun reitti vie Helsingistä kohti Vuoreijaa.
It looks like a party up there, one finisher after another. Matti Jutila arrived just before the end of the seventh day. Mikko Mäkipää and Okko Sirvio followed soon after. And today, Riku Puustinen, Pompo Stenberg and Arto Sundström are there too.
There finishers have gathered in a reataurant now, telling stories and eating like they haven’t eaten for a week, probably. Enjoy!
And Konstantin is our only rider still on the road. Keep on going! The time may be up but the route and the challenge is still there to finish. We’re following the dot.
Not much left now, the time limit is after tomorrow at midnight. But fear not, two more riders have finished and all but one of the riders still on road are now in Norway.
Matthias Müller finished after eight yesterday, so he was on the road for just over six days. Mikko Kainu found his way to Hammerfest a few hours later last night.
Mikko Kainu is heading back already, as you can see on the map, and he managed to spot Pompo Stenberg and Arto Sundström on the road too.
Arto bongattu Kautokeinoa edeltäviltä kukkuloilta noin tunti sitten. Vettä tuli heti kohtaamisen jälkeen Ruska-asteikollakin mitattuna reippaasti. Ja pieni vastainen tuuli, tottakai. Ajoasento oli aero ja vauhti mainio. Raakaa touhua. #ruska2019pic.twitter.com/Ejy8JRsGuK
And while on the topic of spotting riders on the road, we also have these pics taken by Sami Välikangas of Mikko Mäkipää and Okko Sirvio!
Mikko Mäkipää, the organizer of Ruska.Okko SirvioOkko Sirvio
Keep up the good work! Looks like you’ve found the autumn foliage that has given the event it’s name, ruska.
The north seems to be giving a good taste of how challenging it can be. The weather doesn’t seem to be too rainy, but it really is not summer anymore. Some of the snow stays on the ground through the day. There is a bit of a headwind too.
https://www.instagram.com/p/B2oPJkKBC3X/
There’s still about 30 hours to get to the finish before the time limit. Konstantin Zudov still has about 800 kilometers to go. He might not make it in time for the official finish of Ruska, but he’ll have a priceless adventure . Keep on trucking!
Ahead of him is Arto, near Kautokeino, with something like 270 kilometers ahead of him. We can expect him and the others ahead of him to make it within the time limit to the finish, if nothing too surprising happens.
Janne got to Hammerfest at 04:00 this morning. Chapeau!
https://www.instagram.com/p/B2k05a2FHko/
MIkko Kainu is heading for the last stretch from Alta now and will likely finish today. Matthias Müller is somewhere there too.
Snow
The route really does go very far up north, to the Arctic Ocean. It’s only September, but being in the north, you’d kind of expect there to be some of that white stuff? Well there you have it, the finish parcours looks amazing:
Tuomas and Matti have scratched, both because of some degree of injury in their legs, knees or achilles tendons.
https://www.instagram.com/p/B2lBgnUn9Dd/
https://www.instagram.com/p/B2lGeFZFI4U/
It happens, you know when it is the sensible thing to do and you should also know that you’ve given all you’ve got, which in itself is an achievement. Better luck with your next adventure.
What about the rest of our riders?
All of the remaining riders are now passed the start point of the finish. The beginning of the end, as they say.
It looks like it will drop just below freezing during the next night too, for the ones that are still somewhere inland, but the sky will be clear. At the coast, in Alta, it’ll be a bit warmer, but there will be some rain. Looks like there won’t be more snow now. Or should they get some studded winter tyres from Alta for the last 140 kilometers?
The remaining riders seem to be progressing well, with their own rhythm. Weather is chilly, they are in an area that has little to no population around them, the miles make the feet heavy and so on, but they have found how to make riding and living on the bike pleasant enough. Even with the challenges.
The temperature will drop below freezing during the night. Forecast says it might be -4 in Muonio in the early hours. And snow further north. Let’s hope it won’t be too slippery or thick. Be careful out there, stay warm and search for the next place for pastries #munkkipäivitys
Tre tracker is still lagging occasionally, Matthias Müllers dot hasn’t moved for days, but mostly the tracking does work accurately enough. And we know Matthias is somewhere up there close to Mikko Kainu and Janne Villikka. Janne seems to be furthest north, in Alta. He might get to the finish in Hammerfest already during the early hours tomorrow if he hurries! With the night being so cold, and as there’s not much for accomodation between his current location and the finish, he has to decide what to do now and then stick to it. It would be cold to sleep outside if you don’t have winter sleeping gear. It could be too cold to ride too. Your body does generate heat when moving but is it enough if you’re exhausted? Well, they probably know themselves.
The first riders are in Lapland. Our eyes on the road have found Mikko, Matthias and Janne.
It isn’t easy. We have three new scratches, due to getting sick. Pedro and the pair Kimmo & Jyrki are heading home.
Team Rasinperä keskeyttää ( scratched ) hyvin alkaneen kulttuuri-ja urheilutapahtuman #ruska2019. Ylähengitystiet ajokelvottomat. Edes saunassa käynti viime hetken apukeinona ei anna eväitä ajaa riittäviä kilometrejä loppukisan kuluessa. Karmea pettymys.
A tough decision to make but sometimes you just need to do it. Wether you finish or not, you’ve had an adventure. Chapeau for getting out there.
It’s not easy for the ones still continuing too, but there’s always something to enjoy too and better to focus on that, if nothing is actually wrong. You get good exercise:
I just got a new winter cycling cap. Woollen earflaps and all. Also, the wind has turned. Gone are the days of warm(ish) southwesterly breeze. The gusts from the north are here.
While there might have been one or two negative tweets about the weather from our riders on the road, the wind has been favourable. Until now. It is blowing from the north from now on. Usually, especially during the warm months, in the southern Finland, the wind blows from the south west. In the fall, the warmth often ends with a weather front that brings a northern wind. That seems to be happening right now again, the summer is gone. And the further north you get, the more likely it is to have a wind from the Arctic Ocean and the colder it gets.
The weather has led another to find his achilles heel. Eemeli Huhta will be heading home.
After a couple of rainy days, even the ones usually prefering to stay outdoors, seek shelter. The towns offering accomodation are sparse, so many are going to end up in the same places for the night, like Janne Villikka and Mikko Kainu. Some get there earlier, others arrive later. Sleeping only a few hours would be enough, but staying a bit longer is attractive, to dry your gear and wait for the sun to come up. Maybe eat a good hotel breakfast.
There is no mandatory or otherwise obvious route between the start and finish of the control 2. The first point is on the top of Kivesvaara (sounds bad, I hope you’re all safe out there) and the second point is in Poukio. You can either take a short detour on paved roads, east or west, or head straight on the shorter unpredictable gravel road. Janne Villikka chose the asphalt while Mikko Kainu was adventurous enough for the gravel.
Hauskan reitin olin itselleni piirtänyt. En aivan tällaista osannut odottaa. Vähän muhkummat renkaat olisi saanut olla. #ruska2019pic.twitter.com/NY3Acb04GX
The tracker isn’t updating everyones location too often. Mathias Müller is somewhere up there close to the riders furthest up north, though his dot hasn’t been updated for almost two days. There has been some other gaps with data too, so be patient.
The second day of Ruska has passed. The challenges start to ad up and riders get in to their rhythm. During the first night, most stayed on their bikes, except for the ferry ride, and last night was the first to actually find a place to sleep. Some found better spots than others, but anything goes when you’re tired enough.
The harsh conditions together with the terrain at the end of the route of the first control finishing to Oravivuori, has taken it’s toll on the equipment, eating the brake pads of at least two riders, Matti Jutila and Pompo Stenberg, and a gear cable of the latter.
Route choices
Most seem to favor the western option passing the lake Päijänne, gaining a flatter route. A few have taken the road on the east coast too, enjoying a nice small country road with lots of small hills and the slightly bigger and to some extent famous Vaarunvuori.
Matti Ainasoja is now the lanterne rouge, after going around the Gulf of Finland via Russia, and has just passed the first point of the control 1.
Scratches
Ruska isn’t an easy task, and we already have the first two who have had to throw in the towel. Antti Ahde was battling with knee pain and Esa Salonen had missed the part of the first control and was too far to turn back.
200 kilsaa polvi kipujen kanssa riittää. Eli keskeytän. Ehkä vähän helposti, eihän tässä ole edes vuorokautta ajettu. Tätä se on kun ei ehdi kunnolla valmistautua. #ruska2019
Päätin keskeyttää #ruska2019:n, kun unohdin yhden kontrollipisteen ja ajoin siitä n. 80 km ohi ennen kuin huomasin mokani. Reittini oli kyllä tehty koukkaamaan sitä kautta, mutta… olisi vähän pidempi tarina. No olisinhan voinut ajaa 160 km lisämatkaa, mutta tällä kertaa näin.
The fastest riders are on their way up north along the rather big road number four, Janne Villikkaand Mikko Kainu being the two furthest up. The next ones, led by Mikko Mäkipää, have chosen to take smaller roads and might find a slightly shorter route to the control 2. Right now the views are mostly wet darkness for both options, but we’ll see what tomorrow brings. For the next day the temperature is expected to be between 6-10 °C with a bit of headwind. The rain should stop at noon, which would provide nice views from the control 2 on the top of Kivesvaara.
