Vielä muutama viikko ja Lontoo-Edinburgh-Lontoo starttaa. Suomesta meitä on lähdössä muistaakseni 12 henkilöä. Suurimman osan taida jollakin tavalla tuntea ja Oulun herrojen 8-lenkki -porukkaan olen itseni saanutkin jäseneksi, kun kerran alunperin oululaisia olen. Majoitus on jonkin sortin huoneistohotellissa 15 km:n päästä lähtöpaikasta. Ja lento 25.7. Gatwickin lentokentälle.

Ennakkovalmistelut ovat menneet vituralleen. Toukokuussa tuli ajettua ehkä liian paljon ja kun pyörä vaihtui loppusyksystä uudeksi, niin veemäinen rasitusvamma ilmestyi oikeaan reiteen. Ajoasennossa on ollut kai jotain pientä häikkää. Epäilen eniten uutta Brooksin istuinta, joka ei ihan vaakasuorassa ole tietyistä syistä ollut. Suurin syy on kuitenkin liiat kilometrit lyhyessä ajassa ja kun vielä jalka kipeänä paikalliseen pyörätäpahtumaan menin 200 km ajamaan, niin tässäpä sitä ajokiellossa on kesäkuu oltu. Ultrassa ei mitään draamaattista vikaa löytynyt, joten kyseessä lienee vain pitkinyt ylirasitustila ja herkistyneet lihakset. Helkkarin kipeä reisi on oli näkyvää vikaa tai ei.

Tästä eteenpäin ei ole oikein mitään tehtävissä. Ajan kipeällä jalalla jonkun reissun ja sitten jotain ”vetoja” ja niukasti soutua, sauvakävelyä, vesijuoksua ym. kaveriksi, ettei keuhkot ihan surkastu. Sitten voisin kokeilla ns. HIT-harjoittelua, jota jo aiemmin vireittelin keväällä, mutta jäi ajatukseksi. 1420 km on jo niin pitkä matka, että ei minulla sen ajamiseen minään elämäni aikana ole ollut riittävästi kuntoa. Olen ns. 400 km:n mies ja 600 km menee juuri ja juuri tuurilla hyvissä olosuhteissa, joten mukana roikkumista maili ja taukopaikka kerrallaanhan reissu tulee olemaan.

Starttiin lähden, vaikka yhdellä jalalla ja niin kauan ajetaan, kuin peli vetää.